Johdanto Karjalohjan keskustan reitti

TEILINNUMMI

Teksti Risto Kuittinen
Osoite Karjalohjantie 343 / Veistämötie 2
LAIN TOIMEENPANOON LIITTYVÄ MESTAUSPAIKKA JA UUSI TEOLLISUUSALUE
Mestauspaikka sijaitsee ikivanhan Pohjanpitäjän lahdesta sisämaahan johtavan tien varressa ja lähellä Mustion ruukista Kärkelän ruukkiin johtanutta tietä. Nykyään mestauspaikalla on hyvien kulkuyhteyksien vuoksi pienteollisuusalue.
Teilinnummi kartalla
Ote Maanmittauslaitoksen maastotietokannasta. Mestauspaikka on merkitty karttaan.
RIKOKSILLA OLI SEURAUKSENSA
Särkijärven Kivimäellä mestattiin ja teilattiin 9.8.1780 sotamies Josep Loström. Hän oli ensin myrkyttämällä yrittänyt tappaa vaimonsa, mutta kun se ei onnistunut, kuristi hänet kuoliaaksi ja heitti lampeen peitelläkseen tekonsa. Apuna hänellä oli ollut ”tyttöystävänsä” Caisa Johannesdotter, joka tuomittiin vitsarangaistukseen ja pakkotyöhön. Tuomiot perustuivat Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 lakiin.

Tämän lain Rikoskaaren lukujen 12 ja 17 ensimmäisessä pykälässä säädettiin tällaisesta teosta tekijälle rangaistukseksi "Joka myrkyllä tahi muulla sellaisella toisen tahallansa surmaa, mestattakoon, mies teilattakoon ja nainen lavalla poltettakoon". Jotta asukkaat tietäisivät, miksi säädetty rangaistus toteutetaan, säädettiin Rangaistuskaaren kolmannen luvun pykälässä 3 seuraavaa: "Ennen pahantekijän tultua mestauspaikalle lukekoon se, joka siihen on määrätty, siellä julkisesti kansan kuullen tuomion". Loström ensin mestattiin ja sen jälkeen ruumis, pää ja käsi asetettiin mestauspaikalle pystytettyyn teilipyörään ohikulkijoiden nähtäväksi ja varoitukseksi.

Vuoden 1734 lain Naimiskaaren 13. luvussa säädettiin avioeron edellytyksistä. Käytännössä avioerot olivat harvinaisia, sillä eron saaminen tuli käsitellä oikeudessa. Lisäksi avioerot herättivät yleistä pahennusta. Näin ollen ei ole ihmeteltävää, että joskus aviopuolisosta yritettiin päästä eroon murhaamalla. Näin tapahtui kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Vuonna 1734 hyväksytyn lain laadinnan oli määrännyt aloitettavaksi jo 1600-luvun loppupuolella kuningas Kaarle XI. Laissa selkeytettiin aikaisemmin voimassa ollutta lainsäädäntöä sekä sisältönsä että kieliasunsa osalta. Laki oli Suomessa voimassa kauan, joiltain osin aina 1900-luvulle saakka. Tosin rauhan aikana viimeinen kuolemantuomio pantiin täytäntöön vuonna 1825. Suuriruhtinaskunnan ajalla pahimmaksi rangaistukseksi säädettiin karkotus Siperiaan, jonka karut olot ja pakkotyö tarkoittivat monelle käytännössä kuolemantuomiota.

Mestauspaikka nykyisin
Mestauspaikka nykyisin. Kuvassa näkyvä kivipenger on rakennettu 1980-luvulla.
Kuva: Heljä Järnefelt
TOIMINTAA TIENVARRELLA
Inkoosta Karjalohjalle kulkeva reitti oli parannettu pitäjäntieksi 1840-luvun tienoilla. Kaakosta luoteeseen kulkeva tie yhdisti Suuren Rantatien Fiskarsin-Karjalohjan tiehen. Särkiän risteys siirtyi lähemmäs Kivimäkeä, kun tietä Inkoosta Saloon parannettiin 1970-luvulla. Karjalohjan elinkeinorakennetta haluttiin kehittää. Kivimäen kohta oli hyvien kulkuyhteyksien johdosta luonteva paikka teollisuudelle.
Metsän keskelle alkoi muodostua pienteollisuusalue 1970-luvun alkupuolella ja nykyisin siellä toimii monia pienyrityksiä. Historiaa muistellen paikan nimi muutettiin Teilinnummeksi.

Mestauspaikka nykyisin
Mestauspaikalla oleva suuri kivi näkyy 6.10.2024 otetussa kuvassa oikealla, keskellä pienteollisuusaluetta.
Kuva: Risto Kuittinen
Kuvien ja tekstien kopioiminen kiellettyä ilman lupaa.
LÄHTEET
Mäkelä, Matti. Karjalohjan Kattelus – kylä ja tila. Asuinhistoriaa, omistajia ja viljelijöitä. Poimintoja asiakirjoista ja kirjallisuudesta koonnut Matti Mäkelä, 1998. Julkaisematon.
Ruotsin waltakunnan laki, hyväksytty ja wahvistettu waltiopäivillä wuonna 1734. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia osa 35. Helsinki, 1865.
Tien päällä. Uudenmaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tiet ja reitit. Uudenmaan liitto, 2014.
Tukkinen, Tuomo, Karjalohjan vanhoista kartoista, kappelin pyhimyskuvista, isovihasta ja Elias Lönnrotin suvusta. TT-kyläkuvat, 2017.