KIRKONKYLÄ
Teksti Heljä Järnefelt
Osoitteet Keskustie 23 - Keskustie 57
MONIALAINEN PALVELUKESKUS
Karjalohjan kirkonkylän (Karislojo kyrkby) nauhamainen taajama muodosti Ahtialan ja Ilmoniemen kylien alueella
vanhan pitäjän hallinto- ja palvelukeskuksen. Niin hengelliset kuin aineelliset asiat hoituivat tiiviissä keskittymässä.
Kirkko kokosi väen mäelle kuulemaan sekä jumalanpalveluksia että maallisia tiedotuksia.
Sunnuntait olivat lepopäiviä ja pyhitetyt kirkossakäyntiin.
Arkena voitiin hoitaa viranomaisten palvelut, kuten terveydenhoito sekä posti-, raha- ja kauppa-asiat samalla käynnillä.
Valtaosa vanhoista rakennuksista on jäljellä ja vielä hyvin ulkonäöltään tunnistettavissa.
Kunnan lakkauttaminen ja liittäminen Lohjan kaupunkiin siirsi palveluja pois kirkonkylältä kaupungin keskustaan.
Kirkko ja huoltoasema ovat alkuperäisessä käytössä. Muiden rakennusten käyttötarkoitus on muuttunut uusien tarpeiden mukaiseksi.

Kohteet numeroitu tässä esitetyssä järjestyksessä.
Karttalähde: Maanmittauslaitos Karttapaikka
1. Kirkko
Nykyinen kirkko on ollut kaikille tuttu maamerkki jo yli 160 vuoden ajan, vaikka vuoden 1970 tulipalon jälkeen sen käyttöönottoa epäröitiin.
Kaarlo Vuoren piirros vuodelta 1885 vastavalmistuneesta Karjalohjan kirkosta.
Kuva: Museovirasto
Vuonna 1860 valmistui lääninarkkitehti Jean Wiikin suunnittelema suorakaiteen muotoinen kivestä rakennettu pitkäkirkko,
johon noustiin korkeita kiviportaita. Matka itäpäädyn alttarille sai seurakuntalaisen todennäköisesti ajattelemaan maanpäällistä vaellustaan.
Kirkko paloi salamaniskusta syyskuussa 1970. Väistötilana toimi parin sadan metrin päässä sijainnut Diakonaattiyhdistyksen perustama rukoushuone,
jossa myös rippikoulut pidettiin. Vuonna 1977 valmistui rauniokirkon viereen uusi teräksestä, betonista ja lasista rakennettu kirkko,
jonka suunnittelivat arkkitehdit Paavo Mänttäri ja Sakari Laitinen. Nykyisin tämä Lasikirkoksi kutsuttu rakennus on seurakuntasali,
joka palveli sanankuulijoita kirkkona vuoteen 1991. Silloin otettiin taas käyttöön lähinnä lahjoitus- ja avustusvaroin,
osin talkoovoimin korjattu kivikirkon sali.
Kirkko on yhä paikkakunnan hengellisen elämän keskus. Sunnuntaisten messujen ja kirkollisten toimitusten lisäksi kirkko on suosittu konserttisali.
Kesällä arkisin se toimii Tiekirkkona. Kunta osti seurakunnalta vuonna 1914 rakennetun rukoushuoneen vuonna 1996 ja
siitä tehtiin siniseksi maalattu nuorisotila Katulamppu.
Alhaalla vasemmalla Tallaan tienhaarassa kunnantalo. Puujärven rannassa kirkko ja vaalealta näyttävä hautausmaa.
Ylhäällä keskellä Hakosen tilan rakennukset tien oikealla puolella. Pelloilla viivasuorat avo-ojat.
Ilmakuva Maanmittauslaitos 1937
2. Kunnantalo
Paikallishallintoa hoidettiin 1600- ja 1700-luvuilla kahdella taholla, käräjillä ja pitäjänkokouksissa, joista edelliset olivat kihlakunnantuomarin
ja jälkimmäiset kirkkoherran johtamia. Paikallisen itsehallinnon yksikkö oli hallintopitäjä, joka kattoi maantieteellisesti pääosin saman alueen kuin
kirkkopitäjä eli itsenäinen seurakunta. Paikallisen itsehallinnon tärkeimpiä tehtäviä olivat verotuksen ja muiden julkisten rasitusten jakaminen
pitäjäläisten suoritettaviksi, mutta myös paikallisten asukkaiden etujen valvominen virkamiehiin ja keskushallintoon päin.
Vuoden 1865 kunnallisasetuksen mukaisesti perustettiin Karjalohjan kunta paikallishallinnon yksiköksi, hoitamaan maallisia tehtäviä,
kuten kansanopetusta, köyhäinhoitoa ja järjestyksenpitoa. Seurakunnan 1850-luvulla rakennetusta kanttorilasta tehtiin pikkulasten koulun lisäksi
myös kuntahuone. Tallaantien myötäinen rakennus paloi vuonna 1908. Uusi kunnantalo rakennettiin vanhan viereen Keskustien suuntaiseksi.
Seurakunnan ja kunnan yhteinen toimintaympäristö ylläpiti rakennukseen liittyvää yhteissopimusta vuoteen 1949 asti, minkä jälkeen se siirtyi
vaihtokaupalla kokonaan kunnalle. Tilan nimi on Kylänpää.
Hirsirakenteiseen, lautaverhoiltuun, vaaleaan rakennukseen valmistui uusi sisäänkäynti kuisteineen vuonna 1952.
Sen jälkeen tehtiin tilaa arkistolle rakennuksen alle. Virastotalossa sijaitsi kunnantoimisto kokous- ja työtiloineen.
Isoon rakennukseen mahtui myös vuokra-asukkaita. Sinne sijoittuivat kansakoulun alimmat luokat vuosina 1922–1936,
kirjasto 1917–1979 sekä terveyssisaren ja lääkärin vastaanotto ja neuvola.
Esiopetusta annettiin yläkerrassa vuosina 2012–2015 ja kunnan lakkauttamisen jälkeen kuntalaisille jäi vielä vuoteen 2015 asti Lohjan kaupungin palvelupiste.
Vuodesta 2016 lähtien talossa on toiminut Karjalohjan Kylätalo ry. Nykyään Kylätalo Kehränä tunnettua rakennusta on korjattu ulkoa ja sisältä.
Se tarjoaa palveluita ja toimintaa sekä työtiloja.
Karjalohjan kunnallislautakunnan sinetti mahdollisesti 1800-luvun lopulta.
Kuva: Europeana Heraldica, kansallisarkisto
3. Pankit, posti ja apteekki
Luontaistaloudesta vaihdantatalouteen siirtyminen merkitsi rahan käyttöönottoa taloudellisessa toiminnassa.
Pitäjän keskusta kehittyi ja sivukyliltä alettiin asioida enemmän kirkonkylällä.
Osakkaat perustivat Karjalohjan osuuskassan vuonna 1924 lähinnä pienviljelijöiden ja työväen tarpeisiin.
Se aloitti toimintansa kansakoululla ja muutti Kotirinne-nimiseen rakennukseen vuonna 1948.
Tämä puurakennus purettiin vuonna 1984 rivitalojen tieltä.
Vuonna 1964 pankki rakennutti uuden matalan punatiilisen liikekiinteistön, jonka oikeanpuoleisessa päädyssä asui johtaja perheineen.
Itsenäinen pankkitoiminta yhdistettiin osaksi Länsi-Uudenmaan osuuspankkia vuonna 1992.
Sivukonttori säilyi rakennuksessa 2010-luvulle asti, jonka jälkeen palvelut siirtyivät Lohjalle ja toiminnot sähköiseen verkkopankkiin.
Vuokralaisena talossa oli postitoimisto ja postipankki 1990-luvun puoleen väliin asti.
Sen jälkeen toimintaa hoiti asiamiesposti osuuskaupan tiloissa ja myöhemmin Unkan baarin yhteydessä.
Paketteja voi nykyään noutaa postin automaattikaapista Salen eteisestä.
Postin paikalle muutti vuonna 1998 parturi-kampaamo ja kauneushoitola.
Punatiilitalon keskiosassa oli apteekki, kunnes se muutti Säästöpankin taloon.
Osuuspankin rakennus myytiin yksityiselle sijoittajalle 2010-luvulla ja nykyään sitä vuokrataan sekä asumis- että liiketiloiksi.
Suurtilalliset perustivat Säästöpankin Karjalohjalle 1880 Lohjantaipaleeseen lähelle Nummijärven tienhaaraa.
Aluksi kunnan hallinnoima pankki oli auki vain yhtenä päivänä kuukaudessa.
Pankki muutti kirkonkylään valmistuneeseen arkkitehti Elias Paalasen suunnittelemaan,
paikallisten osaajien rakentamaan rapattuun tiilitaloon vuonna 1937. Yläkerrassa asui pankinjohtajan perhe.
Rakennuksen vasemmalle puolelle rakennettiin lisäsiipi kokous- ja kerhotiloiksi paikkakunnan yhdistyksille vuonna 1988.
Vuodesta 2012 lähtien matalammassa lisäosassa on toiminut apteekki.
Pankin toiminta loppui 2019, jonka jälkeen tilassa toimi muutaman vuoden lahjatavaraliike. Yläkerrassa asutaan.
Rakennuksen omistaa yksityinen sijoittaja.
Karjalohjalaisten lähimmät pankit sijaitsevat nykyään Lohjan keskustassa.
Käteistä voi nostaa pankkiautomaatista kauppaliike Salen seinästä.
Kirkon vasemmalla puolella tien laidassa näkyy punakattoinen Sähkö-Kelan rakennus ja sen vieressä päiväkodin katto.
Osa tummista katoista vasemmalla kuuluu vanhustentaloille ja niistä hieman keskemmällä on vaalea terveysaseman katto.
Kuva: Daniel Salonen ja Antti Kähönen 2024
4. Kaupat
Kauppa-asiat hoidettiin pienimuotoisesti kunnantalolla 1800-luvun loppupuolella. Sitten aatteilla alkoi olla merkitystä ostoksia tehdessä.
Karjalohjalaiset ovat voineet asioida sekä SOK:n, OTK:n että Keskon kauppaliikkeissä. Aatteen mukainen ostouskollisuus oli rikkumaton.
Kirkon läheisyydessä on ollut useita kauppaliikkeitä. Kalle Metsolan puurakenteiseen leipomoliikkeeseen muutti 1919 vastaperustettu Karjalohjan Osuuskauppa.
Liikettä suosivat erityisesti maanviljelijät. Rakennusta laajennettiin 1930-luvun alussa tiilisellä myymälätilalla ja varastosiivellä sekä
uudistettiin näyttävästi mineriittilevyllä päällystetyksi 1960-luvun alussa.
Tavaravalikoima oli niin laaja, että sekatavarakauppaa kutsuttiin suorastaan pienoistavarataloksi.
Kaikkea oli: ruokatavaran lisäksi apulantaa, rakennustarvikkeita, bensiiniä ja kangaspakkoja.
Se oli keskusliike, jolla oli omat sivumyymälänsä Lohjantaipaleessa, Lönnhammarissa, Särkijärvellä ja Nummijärvellä.
Nykyään paikalla on kirpputorityyppinen myyntipaikka. Karjalohjan osuuskaupasta tuli ensin Seudun S-Market ja
myöhemmin S-kauppaketjuun kuuluva päivittäistavarakauppa Sale uudisrakennukseen Hakosenkujan pellonreunaan.
Työväestön suosima osuusliike Keko toimi Lohjalla ja Länsi-Uudellamaalla vuosina 1916–1983.
Karjalohjalaiset yksityiskauppiaat hankkivat tuotteita keskusosuusliike Keosta omiin pieniin myymälöihinsä 1920-luvulta alkaen.
Aluksi Keon kaupparakennuksia oli Särkijärvellä ja Lohjantaipaleessa.
Ilmoniemeen kirkon alapuolelle Veikkola-nimiseen rakennukseen Keon myymälä tuli 1950-luvulla.
Myymälänhoitajan asunto oli oikeassa sivustassa. Vuonna 1912 rakennetussa talossa oli pitkään pidetty kauppatoimintaa.
Sisäänkäynnit on myöhemmin uusittu. Vaaleassa, harjakattoisessa, hirsirunkoisessa, lautavuoratussa rakennuksessa toimi
2000-luvun taitteesta alkaen jonkin aikaa Siwan sivutoimipiste.
Rakennus on nykyisin sähköurakointia suorittavan Sähkö Kelan käytössä.
Kaupan vieressä vasemmalla on kolmikerroksinen rintamamiestalo, jossa toimi Mansnerin leipomo.
Pihalla sijaitsi erillinen pulpettikattoinen kioskirakennus 1950–1970-luvuilla.
Leipomoliikettä ei enää olen, mutta sukua asuu talossa edelleen.
5. Matkahuolto
Auringonkoti-nimisen tilan tienmyötäinen rakennus on rakennettu 1879 liike- ja asuintilaksi.
Siinä sijaitsi kauppaliike 1950-luvulle asti. Rakennuksessa on toiminut myös kirjakauppa, kukkakauppa ja parturi.
Toisessa päässä rakennusta toimi 1940-luvulta lähtien Matkahuolto ja kahvila 1960-luvun loppuun asti.
Linja-autoasemalla oli vilkasta ja vuoroja Helsinkiin ja Turkuun ajettiin hiekkateitä myöten useita päivässä,
kunnes yksityisautoilu 1970-luvulla alkoi vähitellen kutistaa palvelua.
Nykyään rakennus palvelee yksityisenä asuntona.
6. Poliisi
Toivolan rakennutti seppä Vilenius kodikseen 1890-luvulla. Rakennuksessa toimi puhelinkeskus vuosina 1914–1918.
Talon pihalla on käyty Karjalohjan ainoa punaisten ja valkoisten välinen pienimuotoinen taistelu.
Vuonna 1937 rakennuksen osti perheensä asunnoksi paikkakunnan poliisikonstaapeli.
Sen yhteydessä oli poliisiasema ja piharakennus on toiminut tarvittaessa putkanakin.
Talossa oli myös lääkemyyntiä ennen kuin apteekki sai oman toimitilansa.
Toivolan rakennus kauniine pihoineen tunnetaan poliisi Mattilan talona ja se on yhä suvun hallussa.
Toivolan uusrenessanssin mukainen ulkonäkö on hyvin säilytetty. T-jakoisten ikkunoiden yläpuolella on koristeelliset vaakalistat.
Vaalea julkisivu on jaettu tummemmilla vuorilaudoilla kenttiin.
Kuva: Antti Kähönen 2024
7. Huoltoasema, ravintola, kukkakauppa
Vuonna 1963 Aulis Aaltonen avasi Union-bensiini- ja huoltoaseman. Matala laatikkomallinen, vaaleilla mineriittilevyillä pinnoitettu
huoltoasema kahviloineen siirtyi Teperien omistukseen vuonna 1991. Union-asemasta tuli ensin Neste ja sitten Seo.
Viralliselta nimeltään se on Karjalohjan Huoltopiste. Rakennusta laajennettiin 2009 ja lautaverhoilu sai keltaisen värin.
Nykyään kahvilapalvelua tarjoava paikka tunnetaan ”Unkan baarina” terasseineen. Ellan Kukka on vaihtunut Segerin kukkapalveluksi.
Kuvien ja tekstien kopioiminen kiellettyä ilman lupaa.
LÄHTEET
Hirvilahti, Veikko, Karjalohjan kirkko, 100-vuotias, seurakunnan moniste, 1960
Laakso, Mikko, Me perustamme osuuskassan. Sata vuottaa osuuspankkitoimintaa läntisellä Uudellamaalla 1904–2004. [Helsinki], Spiritus Historiae, 2004.
Kallio, Veikko (toim.), Karjalohja. Itsenäisen väen pitäjä. Karjalohjan Historiayhdistys, 2005.
Tukkinen Tauno, Karjalohjan vanhat rakennukset I. Uudenmaanliitto. 1996
Tukkinen Tuomo, Karjalohjan kirkonkylän raitilla. TT-kyläkuvat, 2018
Kylätalo Kehrä