LOHJANTAIPALEEN RYHMÄKYLÄ
Teksti Heljä Järnefelt
Osoitteet: Ylhäntie 1 / Mikolanraitti 9 / Ristipellontie 1 / Perätie 36
HYVIN SÄILYNYT KYLÄYHTEISÖ
Lohjantaipale sijaitsee Lohjanjärven ja Puujärven välisellä kannaksella.
Taipale-sana tarkoittaa kahden veden välistä maakaistaletta, jota pitkin on voinut nopeasti siirtyä järveltä toiselle.
Hyvät kulkuyhteydet maitse ja vesitse ovatkin vaikuttaneet kylän syntymiseen. Alueen läpi kulkee harjua myötäilevä tie.
Aurinkoiset rinteet ovat tarjonnet asuinsijan jo kivikaudella. Kyläryhmä on ollut yksi Karjalohjan suurimmista ja vanhimmista.
Alueella on säilynyt historiallisen ajan kantatiloja. Kulttuurimaisemassa voi edelleen hahmottaa suhdetta vanhoihin elinkeinoihin.
Tänä päivänä asutuilla tonteilla sijaitsee eri-ikäisiä pientaloja talousrakennuksineen ja pihapiireineen.
Kantatilat numeroitu tässä esitetyssä järjestyksessä.
Karttalähde: Maanmittauslaitos Karttapaikka
VANHA RYHMÄKYLÄ
Vanhan peltoviljelyalueen kylän juuret ulottuvat rautakaudelle.
Kohti Lohjanjärveä viettävät helposti muokattavat maat mahdollistivat hyvän toimeentulon.
Mäelle, yhteisten peltojen keskelle syntyi tiheästi rakennettu ryhmäkylä.
Taloihin kuuluivat yhteisesti aidatut pellot sekä niityt. Pellot oli jaettu verotuksen pohjana toimineisiin sarkoihin.
Länsi-Uudeltamaalta varhaisimmat tiedot sarkajaosta ovat vuosilta 1412–1414. Kylässä oli 1500-luvulla yhdeksän tilaa.
Kartta vuodelta 1779. Maatilojen rakennukset sijaitsevat keskellä vaalealla alueella yhteisellä tonttimaalla.
Kartta Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen arkisto.
Vasta 1700-luvulla valtio alkoi käyttää valtaansa kansalaisiin aikaisempaa laajemmin.
Maanviljelyä haluttiin tehostaa. Yhtenä keinona käytettiin isojakoa, jossa yhdistettiin talojen sarkajaon mukaiset kapeat hajallaan sijaitsevat peltosarat isommiksi lohkoiksi.
Näin muodostettiin yhteisestä kylätontista viiden maatilan alueet: Ylhä, Prunkka, Passi, Hakala ja Katlaa.
Tilojen rakennukset sijaitsivat toistensa tuntumassa 1900-luvun alkuun asti, jolloin Katlaa siirrettiin nykyiseen paikkaan.
Ilmakuvassa vuodelta 1937 näkyy alhaalla keskellä tienlaidassa Ylhän talon puimalan katto nykyisen Lohja Spa & Resortin kohdalla.
Ryhmäkylän talot kuvassa vasemmalla, Katlaan ylhäällä keskemmällä.
Kuva: Maanmittauslaitos 1937
KANTATILAT OVAT YHÄ OLEMASSA
1. Ylhän tilan historia on monipolvinen. Se on ollut iso maatilarustholli, joka ylläpiti ratsua ja sotamiestä Ruotsin vallan aikaisiin sotiin ja sai näin verohelpotusta.
Ylhän on omistanut 1600-luvulla kapteeni Nils Olsson, joka myi tilan luutnantti Pahlenille. Seurasi useita yksityisiä omistajia.
Venäjän vallan aikana 1800-luvulla rakennettu päärakennus toimi hetken valtion virkatalona.
Vuonna 1940 Fiskars Oy hankki Ylhän sivutilakseen, jonka maat pääosin luovutettiin Karjalan siirtolaisille.
Naisten ja Lasten Virkistyskoti r.y. osti loput tilasta vuonna 1957.
Muita taloja ylempänä, ryhmästä hieman länteen sijaitseva kantatilan vanha päärakennus toimi aluksi virkistyskeskuksen toiminnan keskuksena.
Kylpylähotellin valmistuttua rakennus palveli vielä kausiravintolana ja Wanha Emäntä -nimisenä kahvilana.
Viime vuosina sopivaa käyttöä ei ole löytynyt. Ylhän viljelytoiminta on päättynyt.
Uusia kylpylähotellin palveluihin liittyviä rakennuksia on noussut entiselle pellolle.
2. Prunkan tilan isäntä Henrik Jaakobinpoika sai Talousseuralta vuonna 1805 palkinnon edistyksellisestä maanviljelystä.
Pihapiirissä vanha vilja-aitta kertoo jälkipolville tuon ajan elinkeinosta. 1950-luvulla alkoi rakennusten uudistaminen.
Päärakennuksen suunnitteli rakennusmestari Risto Ratvio. Lehmät vaihtuivat kanoihin, sitten sikoihin 1970-luvulla ja myöhemmin lampaisiin.
Tilateurastamo oli käytössä 1990-luvulla. Uusi vaaleansininen asuinrakennus valmistui 2000-luvun alussa hieman ryhmästä etäämmälle.
Nykyisin omenanviljely on tilan merkittävä tulonlähde.
3. Passin tilaa viljeli Enqvistin suku 1700-luvulta aina 1940-luvulle. Uudet omistajat jatkoivat viljelyä.
Passin tonttialueella on jäljellä kaksi yli satavuotiasta asuinrakennusta ja lisäksi vanha navetta 1930-luvulta.
Mikolanraitin varrella oleva vaja on ollut autotallina 1930-luvulla.
Maanviljely ja sikalan pito kuuluivat elinkeinoihin myös tällä tilalla 2000-luvun alkuun asti.
Nykyään tila toimii lähinnä majoitus- ja juhlakäytössä.
Passin päärakennus 1900-luvun alussa.
4. Hakalaa on viljellyt sama suku jo 1600-luvun puolesta välistä alkaen ja omistajuus jatkuu yhä.
Usean hevosen talli ja hevoshaka ovat olleet tontin pohjoisosassa 1900-luvun alkupuolelta puoliväliin.
Sen jälkeen hevoset korvattiin koneilla. Lehmien jälkeen kasvatettiin kanoja ja sikoja.
Kaksikerroksinen päärakennus on 1950-luvulta. Tiilestä rakennettu uusin asuinrakennus valmistui 1980-luvulla.
Tilaa asuttaa kolme sukupolvea. Nuori isäntä jatkaa viljanviljelyä nyt luomuna.
5. Katlaan tilan nimi on kartoissa kirjoitettu Kattila, mutta paikkakunnalla se lausutaan Katlaa.
Alun perin ryhmään kuulunut talo on sijainnut Prunkan tilan nykyisen omenatarhan nurkalla.
Talo on siirretty 1900-luvun alussa nykyiselle paikalleen.
Vilja-aitta vuodelta 1832 on tuotu ryhmäkylästä, muut pihapiirin rakennukset ovat valmistuneet vähitellen.
Elantoa on tarjonnut maatalouden lisäksi metsätyö.
Tukit myytiin ja ajettiin hevosilla Ylhän rantaan ja hinattiin vesitse Lohjalle sahattaviksi.
Nykyään pellot on vuokrattu toisen kylän viljelijälle.
Kuvassa omenapuurivistöt pellolla vasemmassa ja oikeassa yläkulmassa.
Kantatilojen rakennuskantaa on vähitellen uusittu vastaamaan nykyistä tarvetta.
Kuva: Daniel Salonen ja Antti Kähönen 2024
MÄKITUVAT
Tilojen rakennuksiin laskettiin kuuluviksi myös mäkituvat ryhmäkylän ja Katlaan talon välisellä alueella lähempänä maantietä.
Isännät rakensivat mäkitupia vuoden 1762 lain mukaisesti palkollisilleen asunnoiksi.
Tuvat olivat pieniä, eikä niihin juurikaan kuulunut viljelymaata. Elantonsa asukkaat saivat kausitöistä pelloilla tai metsässä ja uitoilla.
He toimivat myös käsityöläisinä, suutareista pyykkäreihin. Pajatien nimi viittaa sepän pajan paikkaan, joka on ollut niin sanotussa Kuuperin kulmassa.
Vuosien varrella asukkaat ostivat mökit itselleen. Näistä useat, kuten Pitkämaisterin mökki, on kunnostettu vapaa-ajan asunnoksi.
Rinnekulmassa eli Kukkasniemen kylänosassa asuivat päivätöitä tekevät torpparit ja talojen ylläpitämät sotilaat hieman isommissa mökeissä.
VIRKISTYS
Ryhmäkylä on pysynyt, mutta elinkeinot ovat lisääntyneet. Prunkalla on mökkivuokrausta. Passi tunnetaan Vanha Passi -nimisenä toimintakeskuksena.
Ylhästä tuli virkistyskoti 1950-luvun lopussa ja vuonna 1982 Lomakeskus Päiväkumpu, joka on laajentunut Lohja Spa & Resort kylpylähotelliksi.
Mittavin uudistus on ollut vuonna 2016 toteutettu elämyskylpylä.
Lomakeskus Päiväkummun järven puoleinen sisäänkäynti.
Tiilirakennuksen suunnitteli kesäkarjalohjalainen arkkitehti Lauri Havaste kumppaneineen.
Kuva: Yrjö Lintunen, Kansan Arkisto, 1984
TOIMINTAA
Ylhän mäellä oli 1940-luvun sotien aikaan ilmavalvontatorni, jossa naiset ja nuoret hoitivat tähystystä.
Myöhemmin lapsille ja nuorille jännitystä tarjosi mäen syrjään puusta rakennettu hyppyrimäki.
Ryhmäkylän etuja on ollut monenlainen yhteistyö. Esimerkkeinä Pietarinlähde, josta taloihin saatiin vuosisatojen ajan juomavesi,
sekä yhteiset maa-aineskuopat ja venevalkamat Lohja Span & Resortin rannan molemmin puolin.
Talojen väliset avioliitot ja muut keskinäiset sukulaisuussuhteet tiivistivät vuosien saatossa luottamusta.
Yhteisvastuulla hoidettiin myös kunnan tehtäviä. Sanottiin, että Karjalohjan kunnan alkuaikoina asiat päätettiin näissä vallan kammareissa.
Nykyään päätökset tehdään Lohjan kaupunginvaltuustossa.
Kuvien ja tekstien kopioiminen kiellettyä ilman lupaa.