KOULUT JA KIRJASTOT
Teksti Heljä Järnefelt
Osoitteet Koulukuja 10 ja Keskustie 88
MERKITTÄVIÄ JULKISIA RAKENNUKSIA
Koulu ja kirjasto kuuluvat Karjalohjan merkittäviin julkisiin tiloihin.
Ympäristöstään hyvin erottuvat, avoimen pihan ympäröimät koulut ovat olleet kuntalaisten sijoitus kaikille tarkoitettuun sivistykseen.
Kaikkia lähiseudun asukkaita palvellut kirjasto on muodostanut olennaisen osan kansansivistystä.
KOULULAITOKSEN KEHITYS
Ennen koulurakennuksia perheenpään tuli 1700-luvulle asti sakon uhalla huolehtia lastensa ja palkollistensa lukutaidosta.
1800-luvun alussa yleistyi kiertokoulu, jossa opettaja kiersi talosta taloon.
Lukkarit kuulustelivat lukutaidon kerran vuodessa kinkereillä eli lukusilla.
1800-luvun loppupuolella Karjalohjallakin vanhemmat saattoivat valintansa mukaan lähettää lapsensa kansakouluun.
Osa kuitenkin jatkoi vielä kiertokoulussa. Oppivelvollisuuslaki astui voimaan vuonna 1921.
Sen tarkoitus oli luoda kaikille lapsille samankaltaiset hyvän elämän edellytykset.
Merkittävä edistys oli Karjalohjan-Sammatin kunnallisen koekeskikoulun perustaminen vuonna 1950.
Se toimi aluksi Rukoushuoneella (nykyisin Katulamppu). Keskikoulu mahdollisti opiskelun jatkamisen lukiossa.
Vuonna 1952 valmistuneessa uudessa koulussa oli tilaa sekä kansa- että keskikoululle ja vuodesta 1958 kansalaiskoululle.
Peruskoulua ryhdyttiin käymään syksyllä 1976. Karjalohjalle jäi ala-aste ja yläasteikäiset siirtyivät Virkkalan yläasteelle,
joka vuonna 1995 nimettiin Järnefeltin kouluksi. Nykyisen alakoulun nimi on Karjalohjan koulu.
Karjalohjan vanha ja uusi koulu ympäristöineen ovat säilyneet hyvin.
Kuva: Daniel Salonen ja Antti Kähönen 2024
KOULURAKENNUKSET
Ensimmäinen kansakoulu on ollut Kirkonseudun koulu, jota tässä kutsutaan vanhaksi kouluksi.
Sitä edelsi kunnantalolla alkeisopetusta antanut Tegelstenin koulu. Karjalohjalla koulumatkat tehtiin pääasiassa kävellen tai hiihtäen.
Yli viiden kilometrin matkaa pidettiin liian pitkänä, joten eri kyliin rakennettiin myöhemmin omia kouluja.
Kouluja rakennettiin Makkarjoelle, Särkiälle, Kuusialle ja Kärkelään.
Lisäksi opetusta annettiin 1890-luvulta vuoteen 1948 Småbarnskolanissa Lönnhammarissa sekä lohjansaarelaisille Pyölin Kieklan talossa vuoteen 1966 asti.
Pipolassa on toiminut opetus- ja työkoti erityislapsille.
Kaikki nämä rakennukset ovat vielä jäljellä, mutta muussa kuin koulukäytössä.
Muutaman vuoden ajan 1980-luvulla Heponiemen Kivirannassa toimi Steinerkoulu.
Uusi koulu
Väestönkasvu, sodanjälkeisten suurten ikäluokkien tulo kouluikään sekä oppivelvollisuutta tehostaneet lainmuutokset johtivat Kirkonseudun kansakoulun uudisrakentamiseen.
Rakennukseen tulivat myös Karjalohjan-Sammatin keskikoulun tilat. Suunnittelijaksi mainitaan arkkitehti Toivo Löyskä.
Arkkitehtuuri, materiaalit ja värit olivat tyypillisiä 1950-luvun kouluille.
Seinät muurattiin tiettävästi Lohjansaaren Saarenpään tiilitehtaan tiilistä.
Koulu erottui maalaismaisemassa Karjalohjan harjun laella niin hienona, että lehdistö kutsui sitä ”koulupalatsiksi”.
Harjakattoinen rakennus koostui kaksikerroksisesta opetussiivestä sekä sen jatkeena olevasta kolmikerroksisesta opettajien ja vahtimestarin asuntosiivestä.
Yhtymäkohdassa oli korkea punatiilinen piippu keskuslämmitystä varten. Muuratut ulkoseinät olivat vaaleat ja roiskerapatut.
Ikkunoiden puitteet olivat valkoisiksi maalattuja. Sateelta suojaava välituntikatos oli tärkeä osa koulurakennuksen arkkitehtuuria.
Ulos asti kuuluva keskusradio toimi merkkiäänen antajana eli koulun kellona. Siitä kuultiin myös aamunavaukset ja kuulutukset.
Toisen kerroksen ikkunoista avautui näkymät sekä Lohjanjärvelle että Puujärven suuntaan.
Kaksi valkoista ovea alhaalla vasemmalla johtivat vessaan, erikseen tytöille ja pojille.
Nykyisin tilat ovat varastokäytössä.
Kuva: Heljä Järnefelt 2023
Ensimmäisessä kerroksessa oli kansakoulun tilat ja juhlasali ja toisessa kerroksessa keskikoulun luokat.
Luonnontiedon luokan pulpeteissa istuttiin kuin nousevassa katsomossa.
Tyttöjen ja poikien erilliset käsityötilat olivat kellarikerroksessa.
Kummassakin kerroksessa oli opettajien huone. Ruoka syötiin pulpeteissa.
Järjestäjinä toimivat oppilaat kantoivat ruuan ämpäreillä vanhan koulun keittolasta luokkiin.
Astiat kuljetettiin pärekoreissa. Vettä käytiin juomassa käytävillä pallopäisistä juoma-automaateista,
joihin vesi tuli Puujärvestä.
Rakennusta on remontoitu hyvin maltillisesti lähinnä sisätiloja muokaten.
Oppilasmäärien vähennyttyä koulun keittola ja ruokasali on sijoitettu entiseen luokkaan.
Juhlien näyttämötila on vanhalla paikallaan yhdessä luokista.
Sisäliikuntaa varten siirrytään pihan toiselle puolelle monitoimihalliin.
Viimeisimmässä remontissa vuonna 2024 korjattiin muun muassa koulun katto.
Esikoulun toiminta aloitettiin Eulaalia päiväkodissa, jatkui 2012–2015 kunnantalon yläkerrassa ja sen jälkeen koululla.
Uusien esiopetustilojen remontin ajan vuosina 2018—2019 esikoulu toimi monitoimihallin yläkerrassa.
Välituntipiha on tehty etelään päin, aurinkoiseen ilmansuuntaan ja urheilukenttä välittömään läheisyyteen.
Rakennukset on helppo tunnistaa vuoden 1960 alkupuolella otetusta ilmakuvasta.
Kuva: Maaseudun Lentokuvaus
Vanha koulu
Keskustien lounaispuolella sijaitsee poikkeuksellisen arvokas, hirsirunkoinen päältä laudoitettu punainen koulutalo.
Rakennuksen sanotaan olevan Länsi-Uudenmaan vanhimpia ja komeimpia kansakouluja.
Karjalohjalla kansakoulun toiminta alkoi 1873 Prunkan talossa Lohjantaipaleen kylässä.
Kaksi vuotta myöhemmin otettiin käyttöön uusi koulurakennus, jonka suunnittelijaksi mainitaan arkkitehtikokelas Lund.
Koulutalo tehtiin ensin kaksiosaiseksi.
Nykyisin talon päissä on kaksikerroksiset osat ja niiden välissä yksikerroksinen osa, kaikki harjakattoisia.
Huomiota kiinnittävät mm. suurikokoiset ikkunat, päätyjen kahdeksankulmaiset tähti-ikkunat sekä valkoiset profiloidut räystäskonsolit.
Aluksi pienet lapset kävivät luokat 1 ja 2 kunnantalolla.
Tämän koulurakennuksen yläkerrassa olivat luokat 3 ja 4 eli alakoulu ja alakerrassa yläkoulun luokat 5 ja 6 sekä käsityön veistoluokka.
Pihassa on vaja, jossa on ollut ulkohuussit erikseen tytöille ja pojille sekä puuliiteri.
Järjestäjä kantoi vajasta luokan lämmittämiseen tarvittavat klapit pönttöuuniin.
Erityisesti 1930- ja 40-luvuilla opetuskäytössä oli myös pihan koulukasvitarha.
Ilmakuvassa vuodelta 1937 tie näkyy vaaleana nauhana keskellä, Puujärvi vasemmalla ja Lohjanjärvi oikealla.
Kansakoulu erottuu tummana pienenä laatikkona keskeltä hieman alas lähellä vaaleana näkyvää hiekkakuoppaa.
Kuva: Maanmittauslaitos
Vielä uuden koulun aikana tarvittiin opetustiloja vanhasta puukoulusta.
Ensimmäisessä kerroksessa oli jumppasali ja kotitalousluokka, toisessa tavallinen luokkahuone, itäsiivessä keittola ja keittäjän asunto sekä toisessa kerroksessa kouluhammaslääkärin vastaanottotilat.
1970-luvun jälkeen rakennusta ei enää käytetty opetustiloina. 1980-luvulla rakennus oli asuin- ja pienteollisuuskäytössä.
Jonkin aikaa siinä toimi myös kangaskauppa. Itäsiivessä asutaan yhä.
Rakennusta on kunnostettu sisältä ja ulkoa uutta käyttöä varten, mutta sen olennaisin kulttuurihistoriallinen arvo on yhä tallella.
Oppilaat hankkivat usein itselleen luokkakuvan ja kuvan koulustaan. Vanha koulu oli nimeltään Kirkonseudun kansakoulu.
Kuva: Tauno Puputti 1948
KIRJASTOT
Kirjasto muutti vanhan koulurakennuksen restauroituihin tiloihin vuonna 1997.
Karjalohjan kirjasto on kuntaliitoksen jälkeen osa Lohjan kaupunginkirjastoa.
Tätä ennen kirjasto on sijainnut monessa paikassa. Karjalohjan pitäjässä suomalais-ruotsalainen kirjasto avattiin vuonna 1862.
Sen kokoelmissa oli 60 nidettä. Alkuaikoina kirjasto oli kivikirkon sakaristossa, josta se melko pian siirrettiin Kirkonseudun kansakoululle
ja sieltä pitkäksi aikaa kunnantalolle. 1980- ja 90-lukujen ajaksi kirjasto muutti uuden koulun yhteyteen.
Karjalohjalla oli 1920-luvulta 1940-luvun alkuun pieniä sivukirjastoja, jotka sijaitsivat
Kuusian, Makkarjoen ja Saaren kansakouluilla sekä vaihtuvasti eri taloissa Nummijärvellä.
Lönnhammarin koululla toimi pieni ruotsinkielinen kirjasto. Oppilaat voivat lainata näistä myös koulukirjoja.
Työväentalolla on toiminut jonkin aikaa vuonna 1911 perustettu lainakirjasto.
Nykyään Karjalohjan kirjasto on helposti saavutettava kulttuurikeskus.
Kirjastossa on tilaa oppimiseen, harrastamiseen ja kansalaistoimintaan.
Se tarjoaa mm. lehtiä, kirjoja, äänitteitä, ja elokuvia. Aineistoihin voi tutustua kirjastossa tai lainata kotiin.
Käytettävissä on langaton verkko, tietokoneita ja yleisimmät tietokoneohjelmat.
Palveluaikana voi skannata, kopioida ja tulostaa. Yläkertaan on kunnostettu kokous- ja näyttelytila Kulttuurivintti.
Vuonna 2023 Karjalohjan kirjaston kokoelma käsitti 16 192 nidettä. Se sisältää kirjojen lisäksi myös muut aineistolajit.
Koululaiset opettajineen kuuluvat ahkerimpiin kirjastossa kävijöihin. Kirjasto on avoinna omatoimisesti palveluaikojen ulkopuolella.
Kuvien ja tekstien kopioiminen kiellettyä ilman lupaa.
LÄHTEET
Heljävaara Tapio, Saarenpään tiilitehdas teoksessa Lohjansaari, Lohjan Kotiseutututkimuksen ystävät ry, 1992
Karjalohjan kirkonkylän rakennuskaavan uusimisessa huomioitavat kulttuurihistorialliset kohteet, Muistio, Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo, 1989
Kallio, Veikko (toim.), Karjalohja. Itsenäisen väen pitäjä. Karjalohjan Historiayhdistys, 2005
Kouluhistoriallinen seura, Opetushallitus, Koko kansan koulu – 80 vuotta oppivelvollisuutta, 2001
Lojo – Kyrkslätt – Esbo 29. 8. 1987
Tukkinen, Tuomo, Karjalohjan entisyyttä 1. TT-kyläkuvat, 2014
Museovirasto, Kansakoulusta peruskouluun, Koulurakennuksia kolmelta vuosikymmeneltä,
1950-luvun koulu
Kyläkouluista lähiökouluihin 1945–1960
Werkko, Kaarle, Vaasan yliopiston kirjasto, Tietoja ja mietteitä kansa- ja lastenkirjastoista ynnä lukuyhdistyksistä vuoteen 1875, 1879
TIEDONANTAJAT
Huovila, Erja, tietoasiantuntija
Isola, Essi, kirjastonhoitaja