SEUROJENTALON YMPÄRISTÖ
Teksti Risto Kuittinen
Osoite Keskustie 17, Keskustie 18, Keskustie 21
YHTEISTÄ JA YKSITYISTÄ RAKENNUSPERINTÖÄ
Keskustien ja Tallaantien risteyksen eteläpuolella on kolme kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennusta: Seurojentalo, Kyläsuutarin talo ja Polunpää.

Ote Maanmittauslaitoksen maastotietokannasta. Suutarintalo ja Polunpää on merkitty kartalle.
SEUROJENTALO ELI SEURAINTALO
1800-luvun lopulla maahamme perustettiin lukuisia nuoriseuroja.
Näiden keskeisenä tehtävänä oli kansan sivistystason kohottaminen, sillä kansakoululaitos otti vasta ensiaskeleitaan ja
venäläisen kulttuurin vastapainoksi tarvittiin suomalaiskansallisen kulttuurin edistämistä.
Uudenmaan vanhin nuorisoseura Karjalohjan Nuorisoseura päätti 9.3.1899 aloittaa oman talon suunnittelun,
jotta seuran toiminnalle saataisiin kunnolliset toimitilat.
Muutamaa vuotta myöhemmin nimitettiin toimikunta suunnittelua edistämään.
Toimikuntaan osallistuivat myös Maalaisseura ja raittiusseura Soihtu.
Rakentaminen saatiin alkuun vuonna 1910 nuorisoseuran ja Maalaisseuran yhteistyönä.
Tontti todennäköisesti saatiin lahjoituksena Hakosen tilan Väinö ja Aune Vileniukselta. Rakennustarpeita saatiin eri puolilta Karjalohjaa.
Talo rakennettiin urakalla ja talo valmistui kesällä 1911. Talo sai nimekseen Otava.
Omistajien ripeän toiminnan avulla rakentamiseen otetut velat saatiin maksetuiksi vuonna 1917.
Talo maalattiin talkoilla aluksi punaiseksi 1917, myöhemmin valkoiseksi, 1980-luvun alussa vaalean keltaiseksi ja 1990-luvulla taas punaiseksi.
Karjalohjan nuorisoseuran toiminta 1900-luvulla on ollut merkittävä paikallisen kulttuuritoiminnan ja historiantuntemisen edistäjänä.
Kunnallisen toiminnan kehittyessä erityisesti 1970-luvulla osa tästä toiminnasta siirtyi kunnan hoitamaksi.
Talo on ollut erittäin tärkeä paitsi omistajiensa, myös muiden Karjalohjalla toimivien yhdistysten kokoustilana ja
erilaisten tapahtumien pitopaikkana. Näistä tärkeimpinä mainittakoon Karjalohjan suojeluskunta, Karjalohjan Lotat,
Karjalohjan metsästysyhdistys, Karjalohjan Martat sekä Puujärven vesiensuojeluyhdistys.
Talossa on toiminut puhelinkeskus. Talon kunnossapidosta huolehti vuosikymmeniä talon yläkerrassa asunut talonmies.
Talossa on tehty talkoovoimin useita korjauksia. Vuonna 1930 kunnostettiin sisätilat.
Rakennettiin ravintolatilat ja todennäköisesti purettiin salin pohjoispäädyssä ollut soittoparveke.
Perusparannuksia tehtiin myös 1980- ja 1990-luvuilla.
Nyt 2020-luvulla on jälleen tarvis taloa korjata ajan käyttövaatimusten mukaiseksi.
Seuraintalo 8.6.2024.
Kuva: Antti Kähönen
PAVILJONKI
Seurojentalon kentän laidalla on puinen paviljonki. Se on toiminut niin kesäisten laulujuhlien näyttämönä kuin runonlausunnan paikkana.
Onpa sen kivijalassa sijainnut jopa putka liiallisessa voimantunnossa olevia varten.
Nykyäänkin paviljongissa soitetaan ja lauletaan juhlakansan iloksi. Se on myös mainio kahvittelupaikka lauantaitorien kävijöille.
Torinäkymä kesällä 2024. Oikealla paviljonki.
Kuva: Antti Kähönen
KYLÄSUUTARINTALO
Kehittyvä maaseutu tarvitsi käsityöläisiä. Tällaisia olivat suutarit, kraatarit eli räätälit ja sepät.
Virallisen aseman saivat ne käsityöläiset, joille pitäjä oli käräjillä hankkinut toimiluvan.
Muistona näistä ajoista on Kyläsuutarintalo. Nimensä mukaisesti talon ensimmäinen asukas oli
Karjalohjan pitäjän suutari, joka todennäköisesti on rakentanut tontilla vieläkin olevat rakennukset.
Tontti ostettiin Ilmoniemen kylän Ahtialan kantatilasta 1200 markalla.
Tontin pinta-ala on 2041 m2 ja se lohottiin kantatilasta vuonna 1919.
Maarekisteriin tontti merkittiin nimellä Risteys. Kiinteistö on tyypillinen Karjalohjan keskustalle.
Asuinrakennuksen lisäksi on piharakennuksia ja puutarha, mikä tekee asumisesta viihtyisää ja elämästä monipuolista.
Rakennukset on kunnostettu 2020-luvun alkupuolella perin huolellisesti mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa.
Kokonaisuus on kaunis ja kertoon siitä, että korjausrakentaminen on hyvä vaihtoehto vanhojen rakennusten purkamiselle.
Samalla se on hyvä esimerkki kestävästä rakentamisesta ja rakennusperinnön säilyttämisestä.
Suutarintalo pihan puolelta vuonna 2020 otetussa kuvassa. Peruskorjausta ei vielä ole aloitettu.
Kuva: Raija Heikkilä
Suutarintalo puutarhan puolelta nähtynä 24.4.2024. Peruskorjaus on saatu valmiiksi.
Kuva: Antti Kähönen
POLUNPÄÄ
Polunpään tontti, jonka pinta-ala on 2111 m2, erotettiin Hakosen kantatilasta 5.10.1912.
Tontin ja sille rakennetun talon lahjoitti Hakosen talon isäntä Karjalohjan Diakonaattiyhdistykselle muutamia vuosia talon valmistumisen jälkeen.
Talossa ovat asuneet vuodesta 1917 todennäköisesti 1980-luvulle saakka Karjalohjalla toimineet diakonissat.
Koska kunnan palkkaama Fiskarsissa asuva lääkäri kävi vain kerran viikossa Karjalohjalla, oli diakonissalta saatu apu perin merkittävä.
Vähästä ei terveydentilaan apua haettu ja monesti ensimmäinen apu oli diakonissa eli kuten usein sanottiin
”täytyyköhän kutsua diakonissa, kun on niin huonossa kunnossa”.
Talon nykyinen ulkoasu on lähes alkuperäinen. Ikkunat ja sisäänkäynti on kuitenkin muutettu.
Samalla on harjun puolelle 1900-luvun loppupuolella rakennettu makuutila, kylpyhuone ja uusi eteinen.
Entiseen eteiseen ja makuutilaan on rakennettu myös parvi. Seinien väri on vaihtunut valkoisesta punaiseksi.
Talo on nykyisin yksityisomistuksessa ja omistaja on kunnostanut taloa harkiten, jotta talon hyvä "henki" säilyisi.
Polunpää ja puutarha 20.5.2024.
Kuva Antti Kähönen
Kuvien ja tekstien kopioiminen kiellettyä ilman lupaa.
LÄHTEET
Gherghel, Noora, Kyläsuutarin talo. Julkaisematon.
Kallio, Veikko (toim.), Karjalohja. Itsenäisen väen pitäjä. Karjalohjan Historiayhdistys, 2005.
Keskinen, Raili, Karjalohjan nuorisoseuran arkistoa.
Saalas, Uunio, Muistelmia lapsuuteni ja nuoruuteni ajoilta. WSOY, 1953.
Tukkinen, Tauno, Karjalohjan vanhat rakennukset I. Uudenmaan liitto, 1996.
Likaisen valkoisesta kartanonkeltaiseksi. Karjalohjan seurantalolle uusi maali. Länsi-Uusimaa 13.8.1982.