MUINAISLINNAT JA TALLAAN KYLÄ

Sijainti: Niemeläntie 109, N=6678689.226 E=319348.873

Maastotietokannassa kuvattu Tallaan kylän alue.
Maanmittauslaitos Karttapaikka

Vesistöjen historiaa
Alueen historian ymmärtämiseksi on tarkasteltava alueen hydrologisia oloja. Noin vuoteen 5000 eaa Lohjanjärvi oli osa Litorinamerta. Tämän jälkeen Lohjajärvestä alkoi muodostua järvi Mustionkosken synnyttyä maannousun seurauksena. Tämän jälkeen Lohjajärven vedenkorkeuden määritti em. kosken pohjan korkeus, joka virtaavan veden kulutuksen myötä todennäköisesti hieman laski. Oleellinen muutos järven vedenkorkeuteen järven muodostumisen jälkeen tapahtui vasta 1860-luvulla, kun koskea useampaan otteeseen perattiin. Lohjanjärven vedenpinta laski tuolloin noin 2,4 metriä.

Maankohoamisen seurauksena Mustionjokeen muodostui noin neljän vuosituhannen aikana (3000 eaa – 1000jaa) kaikkiaan neljä koskea seuraavasti: Mustionkoski (n. 5000 eaa), Peltokoski (n. 2800 eaa), Billnäsin koski (n. 900 eaa) ja Åminneforsin koski (n. 700 jaa). Nämä kosket vaikeuttivat vesitse kulkemista ja ilmeisesti jo noin vuonna 1000 jaa oli otettava käyttöön vetotaival Mustionjoesta Lohjajärveen Romsarbyn kohdalla. Lisäksi myöhemmin otettiin käyttöön Raaseporinjoki kulkuväylänä siten, että Karjaan taajaman kohdalla olleen vetotaipaleen kautta joesta päästiin Mustionjokeen. Näin saatiin kierretyksi joen kaksi alimmaista koskea.

Oleellisin asia Karjalohjan asutuksen ja elinkeinojen kannalta oli noin 100 jaa jälkeen vallinnut Lohjanjärven vedenpinnan korkeus, noin 34 m merenpinnasta nykyisessä korkeusjärjestelmässä. Tallaan niemi on tuolloin ollut lähes saari, sillä sen yhdisti Pellonkylän alueeseen vain kapea kannas Muronsuon koillisreunassa.

Pitkälahti – Langviik on ollut tuolloin todella pitkä ulottuen lähelle Puujärveä. Nykyiseltä nimeltään Hotopohja on tuolloin ollut kulkureitti, joten muinaislinna on sijainnut kahden kulkureitin varrella: hämäläisten ja virolaisten kauppatie Lohjanjärveä pitkin merelle ja lännestä tuleva kulkureitti Lohjalle.


Keväällä 2018 muinaislinnan alueelta avautuva näkymä Hotopohjan ojalle ja suolle, joka rautakaudella oli veden peittämä Lohjajärven Pitkälahti eli Langviik.
Kuva: Antti Kähönen


Muinaislinan ympäristö maastotietokannassa. Punaisella on merkitty rannan paikka noin vuonna 1000 korkeudella 34 m. Hotopohja oli tuolloin lahti, joka ulottui lähelle Puujärveä. Maanmittauslaitos.

Muinaislinnat
Mäki, jolla Pöykärin muinaislinna sijaitsee, rajoittuu lännessä Lohjanjärven Hauravedestä Puujärven suuntaan ulottuvaan soistuneeseen lahdelmaan, jonka läpi kulkee Hotopohjanoja. Pohjoisessa ja idässä mäki rajoittuu peltoihin, etelässä Hauraveteen. Itse muinaislinna sijaitsee mäen lounaisosassa sen korkeimmalla kohdalla noin 30 m Lohjanjärven nykyistä vedenpintaa korkeammalla. Linnan käytössä ollessa noin 1000- 1300 luvuilla Lohjanjärven pinta oli noin 2,4 m nykyistä tasoa korkeammalla, joten mäki oli tuolloin etelästä, lännestä ja pohjoisesta veden ympäröimä.


Pöykärin muinaislinnan kartta. V. Maajoki 1936, Museovirasto. Kertomus löytyy linkistä Museovirasto

Muinaislinnan aluetta rajoittaa idässä ja etelässä yhteensä noin 80 m pitkä kivivalli, jonka leveys vaihtelee 2,4 – 4 m. Vallin koillisosassa on nähtävissä kaksi noin 2 m leveää portinaukkoa. Muilta osin mäen rinne on niin jyrkkä, ettei sitä myöten voi mäelle nousta. Vallin ja kallionjyrkänteiden rajaama alue on kaikkiaan noin 3100 m2. Ilmeisesti varustuksia on käytetty rautakauden alussa, noin 1000- 1300 jaa, sillä samantapaisia rakennelmia on eri puolilla Suomessa. Sitä ei tiedetä, ketkä ovat linnan rakentaneet ja sitä käyttäneet.


Pöykärin muinaislinnan vallin itäpää ja siinä oleva portinaukko vuonna 2018.
Kuva: Antti Kähönen.


Pöykärin muinaislinnan koillispuolen vallin jäänteitä vuonna 2018.
Kuva: Antti Kähönen.

Uuspyölin muinaislinna sijaitsee Tallaan niemen pohjoisrannalla. Linnasta avautuu näkymä Lohjanjärvelle, Pellonkylän lahdelle ja eteenpäin. Tämänkään linnan käyttöaikaa ei tiedetä, mutta voidaan olettaa, että se on ollut käytössä samaan aikaan kuin Pöykärin muinaislinna. Näiden linnojen avulla on voitu seurata Lohjanjärvellä tapahtuvaa liikennettä ja tarjota ainakin tilapäistä turvaa alueen asukkaille.

On viitteitä siitä, että Pellonkylän – Tallaan alueella sekä Lohjantaipaleessa on ollut polttohautausta rautakaudella. Tämä merkitsee sitä, että alue on ollut pysyvästi asuttu tai alueella on käyty taisteluja. Tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa, että ns. toinen ristiretki on tehty Hämeeseen Lohjan kautta.


Uuspyölin muinaislinnan kartta, V. Maajoki 1936, Museovirasto.


Uuspyölin linnan vallia itäpäätä kuvattuna vuonna 1936, V. Maajoki, Museovirasto.


Uuspyölin linnan kivivallin jäänteitä kuvattuna kesällä 2017.
Kuva: Risto Kuittinen

Nykyisyys
Tallaan kylä sijaitsee Hotopohjan eli Langviikin pohjoispuolella mäellä vastapäätä mäkeä, jossa muinaislinna sijaitsee. Kylässä on ollut asutusta jo rautakaudella, mistä ovat osoituksena pienet pellot kylänmäen itäreunassa vastapäätä muinaislinnaa. Kylän talojen pellot ovat kaikki Tallaan niemellä, josta aikaisemmin on käytetty nimeä Talvenäs. Kylässä olevien maatilojen määrä on muuttunut seuraavasti:

Vuosi	Talojen lukumäärä
1549	5
1571	5
1635	5
1691	3
1722	3
1930	3

Maatilojen luvun väheneminen ajoittuu Ruotsin käymiin sotiin 1600-luvulla, jolloin tarvittiin paljon veroja ja miehiä sodankäyntiin. Nykyiset pellot ovat syntyneet, kun alkuaan lehtipuuvaltaisia metsiä kaskettiin ja niistä raivattuja niittyjä otettiin säännölliseen viljelyyn. Kyntöaurojen ja maanmuokkausmenetelmien kehittyminen mahdollisti savikoiden viljelyn, mikä lisäsi peltojen määrää. Viljelykasveina olivat ruis, ohra, kaura, herne, kaali, pellava, hamppu ja humala, myöhemmin myös vehnä.

Tallaan kulttuuriympäristö on alkanut muodostua noin tuhat vuotta sitten. Kaikki viljelyskelpoinen maa on otettu vuosisatojen kuluessa käyttöön. Vain mäkimaat ja kalliot ovat säilyneet metsäisinä, mikä tekee maisemasta monipuolisen ja kauniin. Tosin Lohjanjärven laskeminen 1860-luvulla teki entisestä Pitkälahdesta suon, jota halkoo noin 1 - 4 metrin levyinen puro. 1940-luvulta alkaen kasvanut loma-asuntojen rakentaminen on tuonut maisemaan vesistöjen rannalle paljon rakennuksia, mutta alueen yleisilme on kuitenkin säilynyt maatalousalueena.


Suomen ilmavoimien vuonna 1937ottama kartoitusilmakuva Tallaan kylän alueesta. Pöykärin muinaislinna sijaitsee kuvan vasemmassa yläkulmassa. Maanmittauslaitos


Keväällä 2018 otettu kuva Tallaan- Pellonkylän kulttuurimaisemasta. Keskellä vasemmalla Tallaan kyläkeskus ja takana oikealla Pellonkylän kyläkeskus.
Kuva: Antti Kähönen/Miikka Tenhunen


Keväällä 2018 Hotopohjan alueesta otettu ilmakuva. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy muinaislinnan alue. Keskellä kuvaa Hauravesi ja sen takana Pitkälahden eli Lanviikin kylä.
Kuva: Antti Kähönen/Miika Tenhunen.

Lähteet
Karjalohjan historia 2005
Karjalohja eilen ja ennen 2007
Suomen hopeaveroluettelo 1571, Uusimaa