URON MAATILA
Sijainti: Nummijärventie 501, N=6685004.839, E=318417.942
Uro kartalla 2018. Mustat nelikulmiot ovat vakituisia asuinrakennuksia, vihreät lomamökkejä, harmaat varastorakennuksia.
Karttalähde: Maanmittauslaitos Karttapaikka
Maatilan muutos
Uron maatila on yksi Nummijärven kuudesta alkuperäisestä keskiaikaisesta kantatilasta.
Asuminen siirrettiin pois ydinkylästä Nummijärven rannalta nykypaikoilleen Kurkijärven rantaan Isojaon jälkeen 1800-luvun puolenvälin paikkeilla.
Yli sata vuotta tilakokonaisuus pysyi lähes samanmuotoisena. Ympäristö on kuitenkin nyt jo muuttunut paljon niistä vuosikymmenistä.
Maatilalla kylän vakituiset asukkaat harjoittavat yhä maanviljelyä pääelinkeinona. Sukuketju ulottuu yli kahdensadan vuoden taakse.
Katso vanha mustavalkokuva tästä alueesta.
Suomen ilmavoimat on ottanut kuvan vuonna 1937.
Vasemmassa reunassa näkyy Kurkijärvi. Yläkulmassa on vanha puimala. Keskellä tien alapuolella näkyvät
Uron tilakeskuksen vanhat rakennukset. Hieman niiden alapuolella mäenrinteessä on sauna.Tien yläpuolella
sijaitsee pieni lato. Oikeassa alakulmassa on Järvelän talo.Huomaa Kurkijärvestä Nummijärveen mustana
laskevan ojan varressa harmaana näkyvää ojitettua peltoraiviota.
Kuva: Maanmittauslaitos
Historia
Maatalouden kehitys ja ihmisten elintavat ovat muokanneet pihapiiriä ja rakennuskantaa vastamaan kunkin aikakauden tarpeita.
Vanhin rakennus on 1800-luvun puolivälistä periytyvä aitta ylhäällä kalliorinteessä pihan takaosassa.
Se saattaa olla tuotu kylän keskustasta muuton mukana. Aitassa säilytettiin viljaa, jauhoja, reikäleipiä vartaassa, suolalihaa puutiinuissa ja palvilihaa orressa.
Nykyisin siellä on vanhojen työkalujen ja muiden esineiden varasto.
Tilakeskuksen kuva vuodelta 1957. Näistä rakennuksista on jäljellä navetta ja puuliiteri vasemmalla.
Tien alapuolella oleva aitta on siirretty ylöspäin puuliiterin vasemmalle puolelle.
Keskellä näkyvä päärakennus on purettu, sekä oikealla oleva talli ja oikeassa yläkulmassa oleva sauna.
Kuva: Arvolan sukuarkistosta
Pitkä hirsinen punamullattu asuinrakennus mäen päällä ehti palvella asukkaiden kotina yli sata vuotta.
Se purettiin 1960-luvun alussa. Nykyinen harmaa päärakennus on siltä aikakaudelta.
Pienempi valkoinen rakennus niin sanottu muorintupa on tehty väistyvälle isäntäparille syytinkiasunnoksi 1900-luvun alussa.
Renkitupa pellon reunassa on käyttämätön.
Kivinavetta korvasi hirsinavetan heti 1900-luvun alussa.
Lehmien pito siellä loppui 1980-luvulla ja rakennus peruskorjattiin seuraavalla vuosikymmenellä asumis- ja varastokäyttöön.
Hirsinen talli ja sikala hävitettiin jo 1970-luvulla.
Nykyinen talli kahdelle hevoselle sijaitsee hieman etäämmällä pihapiiristä.
Työtehtävissä hevoset on korvattu traktoreilla ja muilla koneilla, joiden suojaksi ja korjaamiseksi on tehty liitereitä ja verstas.
Lämmitettävä riihi sijaitsi kylän keskustaan päin heti mäenkumpareen takana tienlaidassa.
Siitä on jäljellä enää kivikasa. Tässä vasemmalla näkyvä vanha puimala korvasi sen 1930-luvulla.
Se on nykyään varastona. Suuri punainen lato on heinäpaalien kuivaamo.
Maalaismaisemaa rikastuttava Huhkaniemen 1930-luvulla rakennettu funkishuvila liitettiin Uron tilaan 1990-luvun lopulla.
Se peruskorjattiin ja nyt sitä vuokrataan lomailijoille ja kokouskäyttöön.
Heinäkuivuri näkyy kuvan oikeassa laidassa.
Kuva Kurkijärven suunnasta 2010 luvulla: Matti Nisonen.
Ajoitus
Tila on alun perin sijainnut keskiajalla kylän keskustassa yhdessä muiden kantatilojen rykelmässä.
Maanviljelyä harjoitettiin jo silloin. Kylän maat jaettiin Isojaossa vuonna 1790
ja tuolloin Uron tilan maat, noin 200 ha, merkittiin Nummijärven kylän etelä- ja lounaisosiin.
Oli luontevaa, että kun tiivistä kylärykelmää alettiin purkaa 1800-luvun puolenvälin maissa,
niin Uron talo siirrettiin lähemmäs sen omistamia peltotilkkuja. Laajemmat viljelykset raivattiin Ylönporille lähelle Puujärveä 1900-luvun alussa.
Kun lehmät laidunsivat siellä, ne kutsuttiin illalla huutamalla kotiin. Kun lehmäletka vaelsi tiellä, saivat harvakseltaan kulkevat autot odottaa.
Tie Uron mäelle 1938. Huomaa auto kuvan keskellä.
Kuva Einari Liuksela
Maanviljely oli monipuolisimmillaan 1930 luvulla. Karjatalous ja erilaiset viljelykasvit antoivat tuloja.
Kasvatettiin ruista, kauraa, ohraa, vehnää, hernettä, perunaa, pellavaa, rehujuurikasveja ja heinää sekä hedelmiä ja vihanneksia.
Sen aikaiset menetelmät vaativat paljon työvoimaa. Työkoneet olivat hevosvetoisia ja kilometreittäin pelto-ojia kaivettiin lapiolla.
Pihapiirissä asui parhaimmillaan neljä sukupolvea. Lapset olivat mukana työssä tekemistä oppimassa. Tarvittiin myös piikoja ja renkejä.
Uudet koneet ja menetelmät muuttivat työn kuvaa 1960-luvulta lähtien toi ympäristöön muutosta, mutta jotain myös jäi.
Nykyisyys
Perinnönjaoissa tilan pinta-ala on pienentynyt. Osa nykyisistä viljelyksistä on vuokramaalla. Työt hoidetaan koneilla isän ja pojan tekemänä.
Ison puutarhan osuus on pienentynyt muutamaan omenapuuhun ja marjapensaaseen.
Pihaa ympäröivät ruohokentät. Pihapiirin suurimpia rakennuksia ovat 2018 valmistunut koneiden korjaushalli sekä traktoreiden ja kaivureiden säilytysliiterit.
Maanviljelijän elinkeino on muuttunut. Tuloja saadaan lähinnä heinän, hakkeen ja polttopuiden myynnistä sekä maansiirtourakoinnista ja mökkien vuokraamisesta.
Tie kulkee vuonna 2018 samaa reittiä kuin vuosisatoja aikaisemmin.
Kuva: Antti Kähönen.
