TORPPI
Sijainti: Nummijärventie 716, N=6687216.339, E=315263.942
Kylä kylässä
Nummijärven kylässä on oma pienten tilojen kylänosa. Tiiviiksi rakennettu yhteisö on muodostunut vähitellen 1700-luvulta alkaen torpparien asuinalueeksi.
Juvankosken rannalle perustettu mylly edisti alueen elinvoimaisuutta. Maaperä mäellä on hiekkapitoinen ja paljastuu keväällä aikaisin.
Olosuhteet mökkien ympärillä ovat suotuisat puutarhoille ja pieneen viljelyyn. Eläinten laiduntaminen on pitänyt maiseman avoimena.
Monipuoliset elinkeinot ja liikkuminen ovat muovanneet ympäristön aikojen saatossa omaksi kulttuuriympäristökseen, jonka pystyy yhä havaitsemaan.
Katso vanha mustavalkokuva tästä alueesta.
Suomen ilmavoimat on ottanut kuvan vuonna 1937.
Kuvan oikeassa yläkulmassa on Nummijärvi. Vasemmassa laidassa mutkittelee joki mustana kohti Kortelampea. Joen uomassa vasemmassa alakulmassa on sahan lautatapuleita.
Niistä hieman ylempänä joen toisella puolella sijaitsee Koskenvuori. Keskellä tienhaarassa on Mäkelän tila. Hieman ylöspäin on Tuulila ja Päivärinne.
Oikeassa alakulmassa taas Mäkiö. Kauppoja ja kesämökkejä ei vielä ollut.
Vanhan sarkajaon vaikutus on vielä havaittavissa. Keskellä Eskolan talon peltoja kolme vaaleaa peltosarkaa olivat Pakasen, Seppälän ja Heikkilän talojen perunamaat. Tienlaidassa näkyvät perunakuopat.
Kuva: Maanmittauslaitos
Historia
Torpparit asuivat ja viljelivät kantatilan mailla ja maksoivat vuokran talolleen työllään.
Lisäksi he myivät tuotteitaan ja käsityöosaamistaan myös kylän ulkopuolisille.
Väkeä heinänteossa Eskolan pellolla 1943. Taustalla rinteessä Koskenvuoren torppa.
Kuva: Aili Simonsuuri
Aluksi torpat olivat pieniä harmaita, yksihuoneisia hirsirakennuksia. Myöhemmin mökkeihin rakennettiin ainakin yksi kammari ja
mahdollisesti porstua sekä pihaan kotieläimille pieni suoja. Oli myös joitakin erillisiä työtiloja ja verstaita.
Tärkeimmät olivat mylly ja paja, joiden torpparina toimivat mylläri ja seppä. Sahurit sahasivat käsin justeerilla lankkuja Nummen mäellä.
Mäkelän torpan isäntä oli taitava kivimies, jonka työ näkyy yhä kylän hienoissa kivijaloissa.
Mäkiön torpan poika asui harmaassa pikkurakennuksessa, nykyisen maneesin takana, ja toimi kylän suutarina.
Päivärinteen miehet olivat taitavia kimpiastiantekijöitä ja kalaverkonkutojia. Myöhemmät polvet kunnostautuivat ruuhentekijöinä ja muurareina.
Onpa Torpin mäellä valettu kuvapatsaitakin 1940 - 1950-lukujen taitteessa. Kaikki työt tehtiin kantatilan pelto- ja metsätöiden sekä omien maatöiden lisäksi.
Vasemmalla Mäkiön torppa, jossa suutari työskenteli.
Kuva: Antti Kähönen 2018
Naisten työt olivat myös tärkeitä. Mäkiön emäntä keritsi lampaita ja kehräsi lankaa, niin villasta kuin pellavasta.
Kantatalojen pyykinpesu ja suursiivoukset olivat useimmiten torpan naisten hoidettavana. Isommat lapset lähetettiin taloihin piikomaan tai paimeneen.
Lähellä Aikamatkan kyltin paikkaa on sijainnut ruotusotilaan torppa. Kylän kantatalot ylläpitivät sotilasta Ruotsin vallan aikana.
Sittemmin mökki oli 1900-luvun alkupuolella kauhojen ja puulusikoiden valmistajan Luskajussin kotina.
Mylly ja saha työllistivät huomattavasti kylän nuoria miehiä koko 1900-luvun alkupuolen. Sahanpurukasa oli lapsille verraton leikkipaikka. Toiminnan lamaannuttava tulipalo sattui 1956.
Melkein kaikki ruoka saatiin omasta maasta. Tarvittiin kuitenkin kahvia, sokeria ja suolaa sekä tulitikkuja. Niitä myytiin Mäkelän torpan kammarissa.
Myöhemmin 1940-luvulla perustettiin Torppiin jopa kaksi kauppaa, Tukkisen kauppa ja Osuuskauppa.
Ajoitus
Laki vuokratorppien saamisesta talollisten nuoremmille pojille tuli voimaan 1767.
Elämä Torpissa oli jo vilkasta, kun vuoden1892 maanvuokralaki takasi väelle jonkinlaista pitkäjänteisyyttä toimeentuloon.
Vuokrasuhde omaan kantatilaan takasi tiiviin yhteydenpidon.
Torpparit lunastivat kotinsa itselleen 1920-luvulla,
mutta työnteko kantatilalle saattoi jatkua jopa 1950-luvulle asti.
Ilmakuva 1950-luvun lopulta. Kuvan keskellä on Tuulilan torppa ja siitä hieman oikealle tien laidassa seppä-Suomin paja.
Vasemmassa laidassa on perunakuopan vaalea katto. Tasakattoinen rakennus oikeassa alakulmassa on Heikurisen autotalli.
Pieni taidevalimo sijaitsi suoraan alaspäin johtavan tien varressa.
Kuva: Seppo Raution arkistosta
Nykyisyys
Valtaosa Torpin rakennuksista on yli 100 vuotta vanhoja. Osa torppien omistuksesta on siirtynyt vuosikymmeniä suvun hallussa.
Tilojen koot ovat muuttuneet, toiset ovat suurentuneet, toiset ovat pienentyneet.
Vanhojen kantatilojen peltoala on pienentynyt ja sarkaojat korvautuneet salaojilla. Tämä muuttaa maisemaa myös Torpissa.
Rantojen vapaa-ajan asunnot pihoineen ovat tulleet peltojen tilalle. Tie on siirretty kulkemaan Mäkelän navetan takaa, kun se aikaisemmin kulki talon ja navetan välistä.
Tukkisen kauppa on purettu ja sen tilalla on asuinrakennus. Osuuskauppa on muutettu asuinrakennukseksi.
Vaikka sepän paja ja mylly ovat hävinneet, niin käsityöosaamista Torpista löytyy yhä.
On vanha muurari ja nuorempi muurari. Puusepäntaitoiset viettävät sukutorpissa vapaa-aikaansa.
Mäellä näkee myös eläimiä: kissojen ja koirien lisäksi, hevosia, lehmiä, lampaita ja jopa aasi. Ratsutallin laaja hevosjoukko on mäen komistus.
Nykyasukkaiden työpaikat saattavat sijaita pitkien matkojen päässä, mutta koti- ja pihapiiri pidetään kunnossa.
Ilmakuva 2018, josta voi havaita useiden rakennusten säilyneen. Paja on purettu ja maneesi rakennettu.
Vasemmassa laidassa on Y-risteys, jonka keskellä olevaa aluetta on nimitetty Miilunahteeksi. Siinä valmistettiin aikoinaan hiilet sepän pajaa varten.
Kuva: Antti Kähönen/Miika Tenhunen
Lähteet
Seppo Raution ja Veikko Heikkilän haastattelut, 2018
Karjalohjan vanhat rakennukset I, 1990
Vareksen kaupungista Koppien valtakuntaan, Nummijärven historiikki, 2010
Tietokanta Suomen maatiloista, 2018
