Johdanto Edellinen Seuraava Nummijärven reitti

KYLÄN KESKUSTA

Sijainti: Nummijärventie 600, N=6686173.339, E=315409.942
Keskusta kartalla
Kylän ytimen talot kartalla 2018.
Maanmittauslaitos Karttapaikka
Merkittävä kokonaisuus
Alkuperäisen luonteensa säilyttäneitä kyliä on vähän ja siksi ne ovat arvokkaita. Valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi Museoviraston luokittelema Nummijärven kylä edustaa yhtenäistä 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun talonpoikaista rakennuskulttuuria. Huomaat kylän läpi kulkevan kaartuvan kylätien molemmin puolin useita hyvin säilyneitä kantatilakokonaisuuksia. Kuluneet vuodet eivät ole paljonkaan muuttaneet Nummijärven kylän olemusta. Asuinrakennukset, lähipellot ja tie sijaitsevat yhä vanhoilla paikoillaan.

Lainaus on I.K. Inhan julkaisusta Suomen maisemia 1909:
”Siinä on kerrassaan vanhanaikainen kylä, omissa oloissaan elelevä kylä, joka on niin tyytyväinen vanhaan naapurisopuun, etteivät mitkään maanmittarien sommittelut ole saaneet sitä hajautumaan ahtailta kujiltaan.”
Katso vanha mustavalkokuva tästä alueesta ja vertaa sitä alempana olevaan uuteen kuvaan. Suomen ilmavoimat on ottanut kuvan vuonna 1937.
Keskusta ilmasta
Kuvan vasemmassa yläkulmassa on Seppälän puimala, jossa pidettiin latotansseja 1970–1980-luvuilla. Sen edestä lähtee niin sanottu Tinttanttarin kuja, suora tienpätkä. Sen varrella sijaitsevat oikealla Heikkilä ja vasemmalla Pakanen. Suorakulman jälkeen pellon keskellä on Eskola. Vasemmalla keskellä avautuu Seppälän piha ja siitä hieman oikealle Heinu. Kuvan keskivaiheilla tienlaidassa oleva pitkä rakennus on Heikkilän riihi, jonka hirsistä rakennettiin kesähuvila järven rantaan 1945 paikkeilla.
Kuva: Maanmittauslaitos


Keskusta 2018
Keskellä kuvaa Nummijärvi, vasemmalla Heikkilä, oikealla Eskola 2018.
Kuva: Antti Kähönen/Miika Tenhunen
Historia
Nummijärven kylää kehystävät kumpuilevat pellot ja kallioiset mäet. Kylän rannasta vesireitti johtaa länteen, vähitellen kohti merta. Karjalohjaan kylä on kuulunut vasta vuodesta 1870 alkaen, sitä ennen se on ollut osa Suomusjärveä ja Kiskoa. Suunta länteen on antanut kylään omia vaikutteitaan. Kylän väestö on ollut suomenkielistä.

Nummijärvi on pinta-alaltaan Karjalohjan suurin kylä, yli 10 neliökilometriä. Laajat metsämaat ovat taanneet niin tukkipuita, rakennustarpeita, kuin aineksia hiilenpolttoon sysimiiluissa. Vesireittiä myöten hiilet on voitu kuljettaa lähelle Kärkelän ruukkiin. Tärkeä omaisuus on ollut myös yhteinen koskivoima Juvankoskessa Enäjärven ja Nummijärven välissä. Siellä mylly ja myöhemmin myös saha olivat aikoinaan laajaa aluetta palvelevia tuotantolaitoksia.

Nummijärven kylän pellot ja ulkoniityt mitattiin ja jaettiin 1778, muut tilukset 1780. Jakoa kuitenkin korjattiin vielä 1790. Tasakokoiset ja -laatuiset tilat ovat olleet pohjana tasaisen varallisuuden syntyyn ja luoneet siten vahvan yhteisöllisyyden. Syrjäinen ja suojainen sijainti on mahdollistanut itsenäisen ja omaperäisen yhteisön säilymisen.

Maanviljely on kallioiden välisessä laaksossa ollut elinkeinona luontevaa. Pääosin savivaltaiset pellot ovat jyrkkärinteisiä, mutta eivät juurikaan hallanarkoja. Hevosvetoisilla työkoneilla mahduttiin hyvin työskentelemään pienilläkin peltotilkuilla. Lähes kaikessa omavarainen talonpito elätti koko talon väen piikoineen renkeineen ja muine apulaisineen. Elinkeino eläimineen on muovannut pihapiirit käyttöön sopiviksi.
Ajoitus
Kylän alku on todennäköisesti muodostunut jo 1300-luvulla. Vuoden 1540 isäntäluettelot vahvistavat kantatiloiksi jo silloin Heinun, Eskolan, Uron, Pakasen, Heikkilän ja Seppälän. Niiden rakennukset sijaitsivat silloin nauhakylän muodossa aivan kylkikyljessä järven rannassa, niityt ja metsämaat kauempana.

Kylä 1862
Kylä kartalla 1862, kaikki kuusi taloa on merkitty kylänlahden rantatöyräälle. Alueella on sijainnut tiiviissä rivissä rantaviivaa myötäillen kaikki kuusi kantatilaa Heinu, Eskola, Pakanen, Heikkilä, Seppälä ja kartan piirtämisen aikaan vielä Uro.

Isojaossa 1790 kylän tiivis ydin jakautui hieman laajemmalle alueelle. Heikkilä on vielä alkuperäisellä paikallaan. Heinu ja Seppälä näköetäisyydellä 1850-luvun tyylisenä. Eskolan päärakennus on 1900-luvun alusta ja Pakasen uudisrakennus 1980-luvulta. Uron päärakennus on siirretty etäämmälle lähemmäs peltojaan 1800-luvun puolen välin paikkeilla.

Suvut ja talojen paikat ovat hieman vaihtuneet, mutta kaikki nämä tilat ovat yhä jäljellä. Rakennukset edustavat pääosin 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun tyyliä ja tapaa. Asuinrakennuksen ympärille ryhmittyivät muut tarvittavat rakennukset, kuten syyntinkituvat, tallit ja navetat. Alempana rinteessä nauhana olleet aitat, riihet ja saunat sekä yhteinen viinapränni ovat hävinneet. Ydinkeskustasta kauempana sijaitsivat ladot, paja ja mylly.

Heikkilä 2010
Heikkilä edustaa 1850 luvun rakentamista, jonka Reijo Koivu korjasi 2000-luvun alussa.
Kuva: Antti Järnefelt


Pakanen 2009
Pakanen on Matti ja Inkeri Virkkusen rakentama 1980-luvulla.
Kuva: Antti Järnefelt
Nykyisyys
Elinkeinorakenteen muutos on vaikuttanut jonkin verran myös Nummijärven kylän maisemaan.

Heikkilän mailla sijaitsi 1930–1940-luvuilla teurastamo. Rannan tuntumassa puron varrella oli talon suuri sauna. Se toimi sianruhojen käsittelypaikkana. Aivan tienvarressa olevan rakennuksen navettaosan vintissä toimi lihojen riiputuspaikka. Toiminta oli merkittävää ja antoi työpaikkoja. Lihaa vietiin kauppaliikkeisiin ja torille Helsinkiin asti. Mitään merkkejä teurastamosta ei enää ole jäljellä.

Peltoala on vähentynyt maanviljelyn tehostuessa. Kaikkia pieniä kumpuniittyjä ja suoraivioita ei enää kannata viljellä. Salaojituksen myötä pelloilta ovat kadonneet ojat. Reuna-alueet ovat pusikoituneet. Menetelmien muututtua myös tallit, riihet, aitat ja ladot ovat vähentyneet tai kadonneet. Pellon laidoille on ilmestynyt valkoisia heinäpaaleja. Avohakkuut ovat avartaneet metsiä. Heinun talon nimenä kartoissa näkyy Heino. Isojaossa kaikki kuusi kantatilaa mitoitettiin noin 200 hehtaarin suuruisiksi. Tilojen pinta-alat ovat perinnönjaoissa pienentyneet. Asuinrakennuksia on korjattu nykyvaatimusten mukaisiksi. Osassa asutaan vakituisesti ja osa on vapaa-ajan käytössä. Jäljellä olevissa navetoissa ei enää pidetä lehmiä. Eskolan navetassa on pieni esinemuseo, Heikkilässä kirpputori. Ranta-alueilla on nykyisin paljon kesämökkejä.

Keskusta 2018
Vasemmalta oikealle Eskola, Heinu, Heikkilä ja Pakasen navetta, 2018
Kuva: Antti Kähönen/Miika Tenhunen
Lähteet
Veikko Heikkilän ja Reijo Koivun haastattelut, 2018
Karjalohjan vanhat rakennukset I, 1996
Vareksen kaupungista Koppien valtakuntaan, Nummijärven historiikki, 2010
Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt, 2018
Tietokanta Suomen maatiloista, 2018