AHOLAN PIHAPIIRI

Sijainti: Nummijärventie 72, N=6684655.839, E=319619.942

Entisaikaan rakennukset sijoitettiin pitkittäin tiesuuntaisesti.
Karttalähde: Maanmittauslaitos Karttapaikka

Aito mäkitupa
Tämän tilan nimi on Ahola, niin kuin monen muunkin karjalohjalaisen tilan. Mäkituvaksi sanottu talo rakennettiin aikoinaan Pappilan kylään seurakunnan maille 1800 luvulla. Sen pihapiirissä sijaitsi kaikki elämisen kannalta välttämätön. Rakennukset on mitoitettu aikansa tarpeen mukaiseksi. Rakennuspaikaksi on valittu kuiva, aurinkoinen rinne, joka on suotuisa niin ihmisille kuin rakennuksille. Elämän askareet ovat ylläpitäneet tasapainoista ympäristöä jo toistasataa vuotta. Muutos nykyaikaan on tapahtunut hallitusti.

Katso vanha mustavalkokuva tästä alueesta
Suomen ilmavoimat on ottanut kuvan vuonna 1937.

Kuvan vasemmasta alakulmasta keskelle kiemurtelee Luhjunoja kohti Puujärveä. Aholan tila näkyy valkoisena täplänä metsänreunassa tienlaidassa vasemmalla. Sen yläpuolella alun perin Pappilan kylän mailla Luhjun pellon reunassa on lato. Keskellä kuvaa lähellä Luhjun siltaa tien alapuolella on toinen pienempi lato. Aivan kuvan oikeassa alakulmassa näkyvät Palomäen torpan rakennukset.
Kuva: Maanmittauslaitos

Historia
Karjalohjalla oli 1800 luvun alkupuolella hyvin vähän mäkitupia. Vuonna 1850 niitä oli kaikkiaan 9. Maatilat periytyivät yleensä vanhimmalle pojalle. Talojen tilattomiksi jääneet pojat pyrkivät perustamaan torppia, joissa oli jonkun verran viljelymaata. Mäkitupiin asettuivat vuokralle usein nuoret tilattomat, jotka uskoivat tulevaisuuteen. Elämä oli niukkaa, koska pienillä ansioilla piti ostaa kaikki tarvittava. Niin kauan, kun työkyky oli tallella, ei kuitenkaan ollut hätää.

Mäkitupalaisten asunnot olivat tavallisesti aivan pieniä mökkejä. Seurakunnan omistamassa Aholan tuvassa oli kuitenkin kaksi huonetta. Punainen mökki on rakennettu 1850 luvun paikkeilla. Viljelymaata asukkailla ei juurikaan ollut. Suhde maan omistavaan vuokranantajaan eli Pappilaan saneli pitkälti elämisen ehdot. Mäkitupalaisen eli mökkiläisen tuli maksaa Pappilan tilalle asumisoikeudesta vuokraa työvelvoitteena eli tehdä taksvärkkiä sopimuksen mukaan pelto- ja metsätöitä sekä monenlaista ison pappilan arkeen liittyvää. Aholan asukkaiden varassa Pappilan väen toimeentulo ei pelkästään ollut. Myös torpparit tekivät papille työtä ja maatilanomistajat maksoivat veroa luontaistuotteina.

Tekemistä riitti niin miehille kuin naisille. Lapsetkin joutuivat kevyempiin töihin heti kun kykenivät. Taksvärkkiä oli usein pari päivää viikossa, mutta kiireaikaan enemmän. Ylimääräisistä päivätöistä maksettiin pientä palkkaa viljana ja muina elintarvikkeina tai rahana. Mäkitupalaiset olivat paikkakunnalla varsinainen työvoimareservi. Useimmat olivat maatöiden lisäksi myös taitavia käsityöläisinä. Pääasiallisen elantonsa he saivatkin satunnaisilla töillä eri paikoissa. Erityisosaamisesta, kuten suutarin töistä, oli mahdollista tienata kohtuullisesti.


Mäkituvan ulkoasu kuvattuna 1990 luvulla.
Kuva kirjasta Karjalohjan vanhat rakennukset 1.

Omavaraisuutta pidettiin yllä. Aholan pihassa hedelmäpuut, marjapensaat ja perunapelto ovat tuottaneet ruokapöydän antimia. Vuosikymmenten ajan navetassa pidettiin ruuantuotantoa varten eläimiä, kuten lehmä, lammas ja pari kanaa. Tuohon aikaan heiniä kerättiin niin niityiltä kuin myös Nummijärventien pientareilta.


Saunaa korjataan vuoden 1963 paikkeilla.
Kuva: Pauli Partanen

Pienin rakennus on savusauna. Nurkassa sijaitsee kiukaana iso kasa kiviä, joiden keskellä on ollut rautapata. Siinä pesuvesi kuumeni samalla kun saunaa lämmitettiin. Savupiippua ei ole. Savu poistui takaseinässä olevasta räppänäreiästä. Saunasta kehitettiin 1960-luvulla joksikin aikaa pikkuruinen navetta yhdelle lehmälle.


Vanha sauna nykyasussaan vuonna 2018.
Kuva: Heljä Järnefelt

Ajoitus
Mäkitupalaitos virallistettiin vuonna 1762 ja lakkautettiin vuonna 1918. Pappilan kylän mailla sijaitseva Ahola on lohkottu läheisestä Palomäen torpasta vuonna 1928 asukkaiden omistukseen omaksi tilakseen. Mäkitupalainen elämänmuoto jäi silloin taakse. Monenlainen palkkatyö lisääntyi. Punaiseen tupaan mahtui asukaspariskunnan lisäksi 1930-1950 luvuilla myös Nummijärven pitkämatkaisia koululaisia kortteerimajoitukseen.

Saunan perusosat ovat todennäköisesti tuvan rakentamisen ajalta 1800 luvun puolivälistä. Sanotaan vanhojen hirsien olevan uusiokäytössä. Ne lienevät Immolan talon sikalan vanhasta seinästä. Nykyinen asuinrakennus on vuodelta 1963. Tilan navetta sijaitsi uuden asuinrakennuksen kohdalla poikittain siihen nähden. Se purettiin 1960 luvun alussa.


Kivijalka ja katto ovat rakennuksen säilymisen kannalta tärkeitä. Onnistunut ulkomaalaus korostaa hyvää rakennusperinnönhoitoa.
Kuva: Antti Kähönen

Lähteet
Pauli Partasen haastattelut
Karjalohjan vanhat rakennukset I
Veikko Kallio, Karjalohja – itsenäisen väen pitäjä, 2005