Johdanto Edellinen Seuraava Tallaan reitti

YLHÄN MAATILA

Sijainti: Tallaantie 223, N=6680556.163 E=319131.283
Pellonkylä kartalla
Maastotietokannassa kuvattu Pellonkylän alue.
Maanmittauslaitos Karttapaikka
Pellonkylä
Pellonkylä sijaitsee Lohjanjärven rannalla ja on Karjalohjan vanhimpia. Ilmeisesti paikalla on asuttu 800-luvulta alkaen ja kylä on ollut jonkin aikaa 1200- ja 1300-luvulla Karjalohjallekin tulleen ruotsinkielisen väestön asuttama. Kylän nimi oli tuolloin Waltarby ja tätä nimeä käytettiin 1600-luvulle saakka. Kylässä on ollut keskiajan lopulla kuusi taloa, mutta Ruotsin käymien sotien ja tästä aiheutuneen kasvavan verotuksen vuoksi taloluku väheni vähitellen kahteen. Vuonna 1571 viiden kylässä asuneen tilanomistajan yhteinen irtain omaisuus oli 182 markkaa. Rikkain oli Lasse Mognsson, jolla oli varallisuutta 60,5 markkaa, kahdella köyhimmällä kummallakin noin 19 markkaa.
Vuosi Maatilojen
lukumäärä
1549 6
1571 5
1635 3
1691 2
1722 2

Ratsutilojen eli rusthollien muodostuminen 1620-luvulla oli keskeinen syy taloluvun vähenemiseen, sillä muodostetut ratsutilat tarvitsivat lisää maata kyetäkseen varustamaan ratsumiehen Ruotsin armeijaan.

Alueen kalkkikivi ylläpitää peltojen hyvää kasvukuntoa. Kylän sijainti Lohjanjärven rannalla on suonut hyvät mahdollisuudet monipuoliselle elinkeinotoiminnalle. Nykyiset laajat pellot ovat syntyneet alkuaan lehtipuuvaltaisten metsien kaskeamisen ja niistä raivattujen niittyjen säännölliseen viljelyyn ottamisen kautta. Lohjanjärven pinnan laskeminen noin kahdella metrillä aiheutti veden pakenemisen Hotopohjasta ja syntyi nykyinen Muron suo. Suota on sen jälkeen ojitettu ja osa siitä on muokattu pelloksi ja osa kasvaa nykyisin mäntyjä.

Kyntöaurojen ja maanmuokkausmenetelmien kehittyminen mahdollisti savikoiden viljelyn, mikä lisäsi peltojen määrää. Viljelykasveina olivat ruis, ohra, kaura, herne, kaali, pellava, hamppu ja humala, myöhemmin myös vehnä. Tällä hetkellä kylässä on kaksi maanviljelyä harjoittavaa maatilaa: Ylhä ja Alha.
Ylhän maatila
Ylhä on esimerkki taloudellisesti menestyneestä ja monipuolista taloutta harjoittaneesta karjalohjalaisesta maatilasta. 1800-luvun lopulle tultaessa talousrakennuksia alettiin uusia, ja tuolloin rakennettiin kivestä suuri karjarakennus, johon kuuluivat navetta, talli ja sikala. Erillinen kivestä rakennettu viljamakasiini sijaitsee karjarakennuksen itäpuolella. Talouskeskukseen kuului 1930 - luvulla lukuisia rakennuksia, jotka ovat nähtävissä vuonna 1937 otetussa ilmakuvassa. Näistä mainittakoon seuraavat rakennukset: pääkennus, syytinkirakennus, navetta, viljamakasiini, vaunuvaja, talli, riihi, kotitarvesaha, sauna ja paja. Pelloilla on lukuisia latoja. Sukutilat

Pellonkylä ilmasta
Suomen ilmavoimien vuonna 1937 ottama kartoitusilmakuva Pellonkylän alueesta. Pellot ovat vielä sarkaojitetut, latoja on runsaasti ja Kuvassa on nähtävissä nyt jo hävinneitä tilan palvelusväen taloja niihin kuuluvine rakennuksineen. Maanmittauslaitos.

Laajat pellot ja niityt ovat luoneet perusedellytyksen maatilan vauraudelle keskiajalta alkaen. Keskiajalla vähäinen vilja jauhettiin käsikivillä. Kuitenkin 1400-luvulle tultaessa peltoala oli kasvanut niin suureksi, että tarvittiin tehokkaampia jauhamismenetelmiä. Alettiin rakentaa ns. kotitarvemyllyjä. Tällainen härkin- eli jalkamylly on sijainnut Tallaanniemellä, Lohjanjärveen laskevassa norossa. Myllyä on voinut käyttää vain tulva-aikoina, yleensä syksyllä ja keväällä. Myllyn omistajista ei ole säilynyt tietoa, mutta se on sijainnut Ylitalo-tilan maalla ja sitä ovat todennäköisesti käyttäneet läheiset maatilat.

Maanviljelyn ja karjanhoidon lisäksi tilalla poltettiin 1800- luvulla kalkkia ja viinaa sekä tuotettiin puuhiiltä, mikä merkittävästi monipuolisti tilan taloutta. Kalkkiuunit sijaitsivat järven rannassa ja kalkkikivestä tuotettua rakennuskalkkia käytettiin kivirakennusten rakentamiseen. Oma saha ja pärehöylä olivat käytössä 1900-luvun alkupuolella. Alueen hyvälaatuinen savi ja saatavissa oleva hiekka mahdollistivat tiilien polton tiiliuunissa. Näitä tiiliä käytettiin sekä omien, että muiden omistamien rakennusten tekemiseen. Näin monipuolinen tuotanto edellytti sitä, että tilalla oli isäntäperheen lisäksi työväkeä. Voidaan sanoa, että kyseessä oli nykytermiä käyttäen pienyritys. Sodanjälkeinen maatalouden koneellistuminen ja väestön siirtyminen kaupunkeihin aiheutti suuria muutoksia maatilan toimintaan. Karjasta luovuttiin, tarpeettomia rakennuksia purettiin ja maatila keskittyi viljanviljelyyn. Entisiä tulolähteitä korvaamaan aloitettiin 1900-luvun lopulla maatilan toiminnassa lomamökkien vuokraus, joka jatkuu edelleen. Tuottavuuden parantamiseksi on hankittu lisää peltoa ja metsää korvaamaan maanlunastuslain aiheuttamat menetykset.

Ylhän kuja
Ylhänkuja ja kivestä tehty Ylhän navetta, taustalla viljamakasiini keväällä 2018.
Kuva: Antti Kähönen


Ylhän navetta
Ylhän kivinavetta keväällä 2018.
Kuva: Antti Kähönen


Ylhän talouskeskus
Ylhän talouskeskus keväällä 2018.
Kuva: Antti Kähönen
Nykyisyys
Pellonkylän- Tallaan alue on maakunnallisesti tärkeä kulttuurimaisema. Se on syntynyt kuluneiden yhdeksän vuosisadan aikana. Vanha sanonta toteaa, että niitty on pellon äiti. Aluksi karja sai elantonsa niityistä, joita raivattiin kasketuista alueista. Viljelystekniikan kehittymisen myötä nämä niityt muutettiin pelloiksi, viimeisimmät 1930-luvulla. Vuonna 2018 otetussa kartoitusilmakuvassa näkyy alue nykytilassaan. Paljon rakennuksia on vuoden 1937 jälkeen tarpeettomina purettu. 1950-luvulta alkaen alueelle on rakennettu runsaasti vapaa-ajan asuntoja, joista läheskään kaikki eivät näy ilmakuvassa. Nykytekniikalla vaikeasti viljeltäviä pieniä pelto- ja niittyalueita on metsitetty, mutta maiseman yleisilme on säilynyt sellaisena, kuin se jo muutamia vuosisatoja on ollut.

Pellonkylä 2018
Pellonkylän kulttuurimaisema keväällä 2018. Kuvan keskellä näkyvät Ylhän ja Alhan talouskeskukset rakennuksineen.
Kuva: Antti Kähönen/Miikka Tenhunen
Lähteet
Pentti Ervaston haastattelu 2018
Suomen hopeaveroluettelo 1571, Uusimaa
Karjalohja eilen ja ennen 2007
Karjalohjan historia 2005
Suomen maatilat, Uusimaa 1931